Jaiks.

Nyt alkaa vatsa kramppailemaan aina kun muistan, että lähtö on edessä. Torstaina sitä pitäis tähän aikaan olla jo Ruottissa venailemassa Englannin lentoa. Huh huh. Mutta päätin, että sitä on nyt vaan kaikesta selvittävä, ni kyllähän se siitä. Tänään viimeiset koulutunnit. Tosin ravaan vielä koululla tiistaina ja keskiviikkonakin. 

En voi ihan sanoa, että viimeiset koulutehtävät on tehty. Mutta toinen tuli valmiiksi ja toinen on melkein valmis. Eteenpäin kait sekin. Pari uuttakin tehtävää tuli, mutta ne pystyy suhkot iisisti tekemään vaihdonkin aikana, joten en aio niistä ressiä ottaa.


Kävin just roudaamassa toisen matkalaukun alavarastosta esiin. Voin nyt sitten arpoa, kumpaan alan tavaroita pakkaamaan. En oo vielä sellaista ehtinyt aloittaa, joten nyt vois olla aika hyvä hetki pistää operaatio pakkaamin käyntiin.. Luulisin. Oon mä sentään miettinyt, mitä mahdan siellä tarvita, joten homma hanskassa ja hanskat hukassa.


Äippä ja iskä tulee tänne keskiviikkoiltana ja pakkaa mun puolesta. Ei vaan. :D Ne tulee henkiseks tueks ja vie mut sitten torstaina lentokentälle ja saadaan sitten kunnon kyyneleentäyteiset jäähyväiset Helsinki-Vantaalla aikaiseksi. :) 

Nyt on aika monet kaverit ja muut nähty. Huomenna ja keskiviikkona vielä viimoisia näkisi. Käväsenpä vielä NAO:ssakin keskiviikkona ja sitten niinku virallisesti adios kaikille ja nähdään keväällä. Hui hui.


Nyt taidan hiljentyä, mikäli maltan hiljaa olla, torstaihin asti. Sitten yritän ennen matkaa jottain päivitellä ja sitten varmaan jossain välissä, kunhan Englannissa pääsee internettiin. Pitänee ostaa siellä jonkilainen mokkularatkaisu, joten sitten tiiviimmin yritän päivitellä tänne ees jottain kuulumisia.


Nyt mä kuitenkin aloitan amerikan aikuisten oikeesti ton pakkaamisen ja uppoudun koulutehtävien ihmeelliseen maailmaan ja yritän unohtaa ton ihmeellisen vatsan kramppaamisen. :D


- Camilla

Oi ja voi.

Pieniä paniikinsekaisia tunteita mahtuu elämään tällä hetkellä enemmän kuin laki sallii. En voi kunnolla tajuta, että 8 päivän päästä oon aivan oikeesti lähdössä. Apuva. Toisinaan jännittää niin paljon, että mahaan sattuu. Kuitenkin se on ihan positiivista jännitystä. Vielä ei oo edes yöunet mennyt.

Tällä hetkellä punkkaan Pieksämäellä viimoista kertaa ennen lähtöä ja yritän ottaa ilon irti perheestä ja löhöilystä. Samalla ressaan edelleen niistä samperin koulutehtävistä ja viime hetken valmisteluista. Olisi ihan jees saada asiat niin kuntoon kuin mahdollista ennen lähtöä. Haastetta!

Viime perjantaina olin vikaa kertaa nuortenillassa ennen lähtöä. Aika haikeeta toimintaa. Tehdaskumipannariakin piti/sai randomisti vääntää. 1.2. pitänee pyörähtää NAO-illassa näkees ihmisiä. Aika jännä miten sitä kiintyy kaikkeen mitä ympärillä on ja sen tajuaa vasta siinä vaiheessa, kun joutuu olee erossa siitä kaikesta pitemmän aikaa. 

Kuitenkin ihan hyvillä mielin luovun Suomesta ja kaikkeen siihen liittyvästä hetkeksi (Ei pahalla ihmiset. :) ). Ja otan suunnan kohti uusia maisemia. Onpahan se sitten ihan kiva palatakkin taas Suomeen. Luulisin. Ja luultavasti se aika menee liiankin nopeasti ja 3 kuukautta tuntuu liiankin lyhyeltä ajalta, mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka uuden reissun järjestää sitten lähitulevaisuudessa. :D 

Nyt voisin jälleen kerran yrittää edes ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä noi roikkuvat koulutehtävät pois, jotta saisi ressitason ees vähän alemmaksi. Palaillaan taas. Taidan ottaa tavoitteeksi, että seuraavan kerran, kun kirjoitan tänne, voisin kertoa niitten tehtävien olevan tehty! :D

- Camilla

Huh huh.

Pakenen hetkeksi tänne kurjaa arkea, johon mahtuu tällä hetkellä liikaa koulutehtäviä. Tänään iski pieni jännitys päälle, kun tajusin miten lyhyt aika lähtöön enää on. 2 viikkoa ja risat ja sitten olisi oltava Helsinki-Vantaan lentokentällä odottelemassa lentoa ensiki kohti Ruottin Arlandaa ja sitten Lontoon Heathrowta. Mahtaa olla sekin kokemus, kun meikä pääsee noin isoille lentokentille suunnistamaan. :D

Nyt on aikalailla kaikki järjestelyt kunnossa matkan osalta. Lentoliput, majoitus Lontoossa, bussi- ja junaliput hankittu. Työvaatteita ja kengät yms. hankittu. Kaikki tarvittavat lärpäkkeet kunnossa (passi, kansainvälinen kelakortti, rikosrekisteriote ja sun muut). Nyt sitten vielä viimeisiä hankintoja tehtävä, jotta on sitten varmasti paljon tavaraa roudattavana sinne.


Oon kyllä miettinyt, että 20 kiloa matkatavaroita sekä käsimatkatavarat tarkoittavat sitä, että on tosi tarkkaan mietittävä mitä mukaansa ottaa ja mitä oikeasti tarvitsee. Tämä tulee olemaan erittäin suuri haaste meikälle, joka pakkaa varavaravaravaravaatteetkin jokapaikkaan... Noh, ei auta. Se on silti mahduttettava tavaransa noihin kilomääriin. Lisäksi täytyy jättää tilaa sieltä ostetuille tavaroille ja tuliaisille. :D


Nyt alkaa myös olemaan jo paniikki, että saa kaikki asiat Suomessa siihen malliin, ettei Walesissa tarvitse ressata yhtään mitään Suomeen liittyvää. Eli lähinnä muutama isompi koulutehtävä ahdistaa jo oikein somasti. Toivottavasti saan repästyä ja tehtyä ne. Kurittoman arki on toisinaan täynnä näitä pieniä hetkiä, kun miettii miksi sitä ei voisi joskus tehdä asioita ajoissa.

Siitä puheenollen, nyt on varmaan parasta ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa pakertamista niitten tehtävien parissa. Palaillaan taas astialle, kun on jotain avautumisen aihetta. Adios amigos tällä kertaa. Posio vaikenee.


- Camilla