Pieniä paniikinsekaisia tunteita mahtuu elämään tällä hetkellä enemmän kuin laki sallii. En voi kunnolla tajuta, että 8 päivän päästä oon aivan oikeesti lähdössä. Apuva. Toisinaan jännittää niin paljon, että mahaan sattuu. Kuitenkin se on ihan positiivista jännitystä. Vielä ei oo edes yöunet mennyt.
Tällä hetkellä punkkaan Pieksämäellä viimoista kertaa ennen lähtöä ja yritän ottaa ilon irti perheestä ja löhöilystä. Samalla ressaan edelleen niistä samperin koulutehtävistä ja viime hetken valmisteluista. Olisi ihan jees saada asiat niin kuntoon kuin mahdollista ennen lähtöä. Haastetta!
Viime perjantaina olin vikaa kertaa nuortenillassa ennen lähtöä. Aika haikeeta toimintaa. Tehdaskumipannariakin piti/sai randomisti vääntää. 1.2. pitänee pyörähtää NAO-illassa näkees ihmisiä. Aika jännä miten sitä kiintyy kaikkeen mitä ympärillä on ja sen tajuaa vasta siinä vaiheessa, kun joutuu olee erossa siitä kaikesta pitemmän aikaa.
Kuitenkin ihan hyvillä mielin luovun Suomesta ja kaikkeen siihen liittyvästä hetkeksi (Ei pahalla ihmiset. :) ). Ja otan suunnan kohti uusia maisemia. Onpahan se sitten ihan kiva palatakkin taas Suomeen. Luulisin. Ja luultavasti se aika menee liiankin nopeasti ja 3 kuukautta tuntuu liiankin lyhyeltä ajalta, mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka uuden reissun järjestää sitten lähitulevaisuudessa. :D
Nyt voisin jälleen kerran yrittää edes ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä noi roikkuvat koulutehtävät pois, jotta saisi ressitason ees vähän alemmaksi. Palaillaan taas. Taidan ottaa tavoitteeksi, että seuraavan kerran, kun kirjoitan tänne, voisin kertoa niitten tehtävien olevan tehty! :D
- Camilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti